KOIRIEN HARRASTUKSET MEILLÄ

Jätkä(Kovu) kun ei löytänyt enää lunta, niin vanhat lehdet kelpasivat maassa pyörimiseen. Tsiisus sentään! Lumessa tää on ihan jees, mutta mutta…. No, sitten vähän putsattiin turkkia. Meillä ei käytetä turkin pesuun mitään vahvaa rasvanpoistoshampoota. Pelkkä vesi saa riittää. Ehkä laimeaa saippuavettä korkeintaan ja harvoin. Haluamme säilyttää koiran turkissa niiden oman luontaisen rasvaisuuden. Puhdistuukin muuten paremmin. Kop Kop (koputan nyt puuta), mutta iho ongelmia meillä ei ole ollut, kuin ihan ensimmäisellä koiralla. Ja sen turkkia erehdyttiin hieromaan, jos jonkinlaista ihonhoitotuotetta, valitettavasti… Heti jos koiran iho kuivuu liiallisen pesun myötä, niin epäillään allergioita?? Siis, meillä ei pestä liikaa. Joo… Ja eivät haise...Tuoksuvat korkeintaan. Tälläkin kertaa lika läksi ihan märällä rätillä.

ÄIJÄ

Nimitin Kovua äsken jätkäksi, ja se onkin yksi monista lempinimistä, joita käytän. Muita lempinimiä on: Erkki, Urvelo, Urpo, Ervasti jne. Elsan lempinimiä on Elsa, Eltsukka ja Elmeri. Lempinimiä käytän jutellessani muille koiristani, en siis käske tai kutsu niitä lempinimillä. Koirien nimet ovat monesti varsin hauskoja. Äskettäin näin televisiosta ohjelman, jossa miehellä oli koira, jonka nimi oli Äijä. Siinä sitten kaks Äijää oli kalareissulla. Toinen äijä heitti uistinta ja toinen Äijä kalusi luuta. Ihan hauskat Äijät oli. Meillä koirien nimet on vedetty ihan arvalla. Ainoastaan Kovu oli jo nimetty jo ennen meille tuloa. Ja sitä ei haluttu muuttaa. Kovu tulee muuten leijonakuningas elokuvasta. Koiriemme muut nimet on valittu suoraan kirjahyllystä. Otetaan sattumanvaraisesti jokin kirja ja ensimmäinen nimi mikä sivuilta löytyy, on valinta. Aika hyvä systeemi vai? Meillä on toiminut. Ja aika hyvät nimetkin on löytynyt: Bruno, Sissi, Leevi, Elsa ja nyt Kovu. 

Pystypaini

KOIRIEN PYSTYPAINI

Koirien pystypaini on mitä parhainta nuorelle koiralle. Vanhemmalle ei ehkä ihan niin hyvää? Toisaalta johonkin se energia on laitettava. Lihakset kyllä saavat töitä ja onpa ne nivelet ja jänteetkin tehty käytettäviksi. Tätä ”vääntöä” ym. juoksua, niin kohta taas on takit tyhjät molemmilla. Frisbeetä ei Elsalle enää heitetä, eikä paljon mitään muutakaan. Vaikka toinen niiiiin… haluis. Elsan eturistiside on kerran leikattu, kun oli jo melkein kokonaan poikki. Hyvin koira toipui melkein entiselleen. Mutta nyt jatkossa yritetään välttää turhaa ylöspäin hyppimistä. Vaikka Elsalle ei juuri mitään heitellä noutamisen toivossa, niin aina se vaan jaksaa hakea näitä keppejä ja tikkuja. Hyvä, että molemmilla koirilla on omat harrastuksensa.

SOHVAT KOIRILLE

Kaikki meidän koirat ovat olleet ”sohvaperunoita”. Varmaan ottaneet mallia isäntäväeltään😊. Meillä sohva on koiranpesä. Ja hyvä niin. Kesäaikaan siirtyminen ei vaikuta aamunisiin mitenkään. Aina me ollaan pyritty aikaiseen nousuun, mutta ei noita ihan kauheesti aamut hotsita. Välittömästi aamulenkin jälkeen menevät nimittäin jatkamaan uniaan. Keräävät voimia päivälenkkiin. Ja sen innon sit kyllä huomaa, kun ollaan lähdössä ulos, tai mökille ulkoilemaan. Me käydään koiria ulkoiluttamassa mökillä 2-4 kertaa viikossa. Sikäli hyvä asia, kun on ajo matkaa vain noin 20 minuuttia. Ja tuplakoiruudet pääsevät juoksentelemaan vapaasti. Yksi isompi päivälenkki ja pari lyhyempää on meidän tahti. Näillä lenkeillä saa energiat purettua niin tehokkaasti, että unet maistuvat. Ottaisikohan joku sohvafirma nää meidän koirat koemakaajiksi? Koirille oman sohvamalliston voisivat ainakin suunnitella. Ruostumattomasta teräksestä ja päällysteet helposti puhdistettavasta materiaalista vinvink.

Elsa sohvalla

Kovu sohvalla

LISÄÄ TUOTTEITA KOIRILLE

Lemmikkibisnes on jo muutenkin mennyt aivan älyttömyyksiin asti. Tarvitaanko koirille vaatteet joka säälle? Mutta kengät tarvittiin! Jostain syystä meidän Elsa nyhti takajaloistaan karvat irti talvella. No kylmähän siitä tuli. Pitipä käydä hankkimassa tossut jalkoihin. Oli muuten älyttömän hyvät, kun vain oppi kävelemään niillä(videolla). No nyt ei enää tossuja tarvita ja karvatkin on jo kasvanut takaisin. Joten ei huolta. Nyt nää meidän sohvasurffajat pikkuhiljaa herätellään ja lähdetään hieman maistamaan kevyttä kevättuulta. Toivottavasti ei lennä tukka päästä. Ja kova tuuli käy meidän koirien korviin. Joten voi hyvinkin olla, ettei tänään ulkoilla pitkästi. Näillä mennään…

   


HYVIN KULKEE…

KEVÄTTÄ TASSUISSA

No lopultakin tiet vähän kuivempia. Pellot ja tienpientareet tosin ovat vieläkin märkiä ja mutaisia. Sinne jos koiruudet astelevat, ovat kyllä heti mudassa. Ai että on mukavata putsailla mutaisia koiria. No juoksuisia narttuja taitaapi olla meidän nurkilla, sillä sen verta paljon meidän 3-vuotias Kovu herra haistelee. Muita tuttuja kevään merkkejä on keskustelupalstojen koiran paskakeskustelut. Allekirjoittanutta ei kiinnosta. Meidän koirat eivät tee tielle ”jätöksiä”. Ei olla mitenkään erityisesti opetettu, mutta eivät vaan tee. Vaikka kaikki koirat ovatkin yksilöitä, niin kyllä pentukoira vaan oppii matkimalla ja seuraamalla vanhempia koiria.

LISÄÄ KEVÄÄN MERKKEJÄ

Lisäksi viime vuosina on keväisin tullut esille hyvin ikävä asia, nimittäin myrkkyjen levittäjät. Tämän sairaan ihmismielen analysointiin en käytä palstatilaa enempää…….. ainakaan toistaiseksi. Totean vaan, varokaa koirien omistajat ja pitäkää silmät auki. Olisikin hyvä, jos koirille olisi opetettu sylkäisemään suu tyhjäksi käskystä. Meidän ahneet kaverit eivät kyllä niin tee. Jollakin kuulemma toimii. Kyytkin alkavat jo heräillä talviuniltaan, mikä tekee luonnossa liikkumisen koirien kanssa taas astetta haastavammaksi. Kaksi vuotta sitten Kovu löysi talviuniltaan heränneen kyyn paistattelemassa kannon nokassa. Tietenkin työnsi kuononsa kyyhyn ja haisteli. Tällä kertaa päästiin pelkällä säikähdyksellä. Ilmeisesti käärme oli vielä kohmeessa, kun ei pistänyt. Kovu on kyllä sellainen raatokoira, että löytää kaikki elävät ja kuolleet elukat luonnosta. Viimeksi noin kuukausi sitten mökillä löysi kuolleen hiiren. Sitäkään ei onneksi kerennyt hotkaista.

Kovu

MYSTISTÄ

Itsellä ollut nyt muutaman viikon vasen jalka kipeä, mikä on jonkin verran rajoittanut koirien ulkoiluttamista. Onneksi meitä on kaksi taloudessa, joten toistaiseksi olemme pärjänneet. Tässä tilanteessa taas kiittää siitä, että on koiralla kaveri. Nimittäin juoksuttavat toisiaan mukavasti ulkona. Mystistä kyllä Kovukin on ruvennut nuolemaan vasenta etutassua jo jonkin aikaa. Mitään näkyvää syytä en löytänyt. Ja yhtään ei onnu ja juoksee ihan normaalisti. Jospa se myötätunnosta minua kohtaan nuolee iltaisin tassuaan. No ei kait sentään, mutta mystistä kylläkin. Täytynee viedä se koiralääkäriin, jos ei kohta ala lopettaa nuolemista.

Tällä hetkelle nukkuvat tupla koiruudet mahat täynnä hyvää ruokaa…

Alkanutta kevättä toivottavat: Elsa ja Kovu

Tuplakoiruudet