KOIRIEN HARRASTUKSET MEILLÄ

Jätkä(Kovu) kun ei löytänyt enää lunta, niin vanhat lehdet kelpasivat maassa pyörimiseen. Tsiisus sentään! Lumessa tää on ihan jees, mutta mutta…. No, sitten vähän putsattiin turkkia. Meillä ei käytetä turkin pesuun mitään vahvaa rasvanpoistoshampoota. Pelkkä vesi saa riittää. Ehkä laimeaa saippuavettä korkeintaan ja harvoin. Haluamme säilyttää koiran turkissa niiden oman luontaisen rasvaisuuden. Puhdistuukin muuten paremmin. Kop Kop (koputan nyt puuta), mutta iho ongelmia meillä ei ole ollut, kuin ihan ensimmäisellä koiralla. Ja sen turkkia erehdyttiin hieromaan, jos jonkinlaista ihonhoitotuotetta, valitettavasti… Heti jos koiran iho kuivuu liiallisen pesun myötä, niin epäillään allergioita?? Siis, meillä ei pestä liikaa. Joo… Ja eivät haise...Tuoksuvat korkeintaan. Tälläkin kertaa lika läksi ihan märällä rätillä.

ÄIJÄ

Nimitin Kovua äsken jätkäksi, ja se onkin yksi monista lempinimistä, joita käytän. Muita lempinimiä on: Erkki, Urvelo, Urpo, Ervasti jne. Elsan lempinimiä on Elsa, Eltsukka ja Elmeri. Lempinimiä käytän jutellessani muille koiristani, en siis käske tai kutsu niitä lempinimillä. Koirien nimet ovat monesti varsin hauskoja. Äskettäin näin televisiosta ohjelman, jossa miehellä oli koira, jonka nimi oli Äijä. Siinä sitten kaks Äijää oli kalareissulla. Toinen äijä heitti uistinta ja toinen Äijä kalusi luuta. Ihan hauskat Äijät oli. Meillä koirien nimet on vedetty ihan arvalla. Ainoastaan Kovu oli jo nimetty jo ennen meille tuloa. Ja sitä ei haluttu muuttaa. Kovu tulee muuten leijonakuningas elokuvasta. Koiriemme muut nimet on valittu suoraan kirjahyllystä. Otetaan sattumanvaraisesti jokin kirja ja ensimmäinen nimi mikä sivuilta löytyy, on valinta. Aika hyvä systeemi vai? Meillä on toiminut. Ja aika hyvät nimetkin on löytynyt: Bruno, Sissi, Leevi, Elsa ja nyt Kovu. 

Pystypaini

KOIRIEN PYSTYPAINI

Koirien pystypaini on mitä parhainta nuorelle koiralle. Vanhemmalle ei ehkä ihan niin hyvää? Toisaalta johonkin se energia on laitettava. Lihakset kyllä saavat töitä ja onpa ne nivelet ja jänteetkin tehty käytettäviksi. Tätä ”vääntöä” ym. juoksua, niin kohta taas on takit tyhjät molemmilla. Frisbeetä ei Elsalle enää heitetä, eikä paljon mitään muutakaan. Vaikka toinen niiiiin… haluis. Elsan eturistiside on kerran leikattu, kun oli jo melkein kokonaan poikki. Hyvin koira toipui melkein entiselleen. Mutta nyt jatkossa yritetään välttää turhaa ylöspäin hyppimistä. Vaikka Elsalle ei juuri mitään heitellä noutamisen toivossa, niin aina se vaan jaksaa hakea näitä keppejä ja tikkuja. Hyvä, että molemmilla koirilla on omat harrastuksensa.